Ajankohtaista
Finanssimarkkinoilla on alkukevään ajan puhuttanut osakemarkkinoiden vahvan nousun lisäksi myös asiakkaan tuntemiseen liittyvät kysymykset. Pankki- ja sijoitusalan toimijoiden asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet nousivat hiljaiselon jälkeen puheenaiheeksi viime kesän jälkeen, kun rahoitusalan toimijat ryhtyivät tiedustelemaan asiakkailtaan heidän mahdollisia liitäntöjään Yhdysvaltoihin. Toimijoita koskeva asiakkaan tuntemisvelvollisuus nousi tämän myötä keskustelun aiheeksi, eikä ihme, sillä usean asiakkaan korvaan kysymys liitännästä Yhdysvaltoihin saattoi ensi alkuun kuulostaa hämmentävältä ja täysin pankki- tai sijoitustoimintaan liittymättömältä asialta.
Asiakkaille esitetyn kysymyksen taustalla on Yhdysvaltain ulkomaisten tilien verotusta koskevan lain (FATCA, Foreign Account Tax Compliance Act) mukaista tietojenvaihtoa koskeva sopimus Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Veronkierron estämiseksi pankki- ja sijoitusalan toimijoiden on tunnistettava Yhdysvalloissa verovelvollisina olevat asiakkaansa sekä raportoitava näiden asiakkaiden sijoitusvarallisuuden suuruus Suomen verohallinnolle, joka välittää tiedot edelleen Yhdysvaltain verovirastolle.
Asiakas voi toki ajatella tiedustelun Yhdysvaltoja koskevasta liitännästä vain lisäkysymykseksi asiakkaan tuntemiseen liittyvässä kysymystulvassa. Useimmat asiakkaat tietävät, että rahoitusalan toimijan on tunnettava asiakkaansa ja ovat jo tottuneet ojentamaan passin asiakasvastaavalle tai vastaamaan kysymyksiin esimerkiksi omasta sijoituskokemuksestaan tai sijoittamiensa varojensa alkuperästä. Keräämällä näitä tietoja toimijat paitsi vastaavat lainsäädännön heille asettamiin velvoitteisiin, myös varmistavat, että kullekin asiakkaalle tarjotaan juuri hänen tarpeisiinsa ja elämäntilanteeseensa sopivia tuotteita ja palveluita.
FATCA-tietoa kysytään Verohallintoa varten
FATCA-sääntelyyn perustuva kysymys mahdollisesta liitännästä Yhdysvaltoihin eroaa kuitenkin periaatteellisesti monista muista finanssialan toimijoiden asiakkaille esittämistä kysymyksistä. Kysymys ei sinänsä ole tarpeellinen asiakassuhteen hoitamisen kannalta, vaan tieto tarvitaan ainoastaan sen edelleen raportoimiseksi Verohallintoon. Liitäntätietojen kerääminen asiakkailta, niiden tallentaminen, seuraaminen ja raportointi vievät toimijoilta sitä kallisarvoista aikaa, jonka voisi keskittää vaikkapa liiketoiminnan, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Tämän vuoksi suhtautuminen FATCA-sääntelyyn ja siihen perustuviin tiedusteluihin on ollut epäluuloista paitsi asiakkaiden myös alan toimijoiden keskuudessa.
Kritiikistä huolimatta kansainväliseen veronkiertoon pureutuva sääntely on kuitenkin tullut finanssimarkkinoille jäädäkseen, ja verotuksellisten liitäntöjen tiedustelu on siis eittämättä tullut osaksi pankki- ja sijoitusalan toimijoiden asiakkaan tuntemista koskevaa prosessia. FATCA-sääntely on itse asiassa vasta alkua veronkierron ehkäisyyn tähtäävässä kansainvälisessä taistelussa. Lähivuosina sääntely saa jatkoa EU:n 2. direktiivistä koskien hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla (DAC II) sekä OECD:n CRS-standardista.
Asiakkaiden kannattaa siis olla valmiita vastaamaan Yhdysvaltoja koskevaa liitäntää tiedustelevaan kysymykseen, mikäli hänelle sellainen esitetään, sekä valmistautumaan siihen, että muutaman vuoden päästä verotuksellisia liitäntöjä koskevat tiedustelut ovat taas tapetilla, kun liitäntöjä selvitellään yleismaailmallisesti.