Ajankohtaista

Markkinoilla jo syksystä asti vallinneet odotukset Euroopan keskuspankin uusista rahapoliittisista toimista saivat vahvistuksen keskuspankin 22.1. pidetyssä kokouksessa. EKP ilmoitti aloittavansa eurovaltioiden velkakirjojen ostamisen maaliskuussa. Nämä ostot toteutetaan aiemmin päätettyjen pankkisektorin vakuudellisten lainojen ostamisen lisäksi. Ostoihin käytetään varoja, jotka keskuspankki itse luo taseellaan – toisin sanoen ”painamalla rahaa”.

Tavoite on ostaa valtionlainoja yhteensä 60 miljardilla eurolla kuukausittain ainakin syyskuuhun 2016 saakka, ja mikäli inflaatio-odotuksissa ei tapahdu merkittävää muutosta, voidaan ostoja jatkaa pidempään. Kokonaissummaksi muodostuu siten ainakin noin 1 100 miljardia euroa. Summa on selvästi suurempi kuin markkinoiden odotus, joka ennen EKP:n kokousta liikkui noin 500–600 miljardissa.

Valtionlainojen ostot toteutetaan jäsenmaiden omien keskuspankkien kautta, jolloin pääosa riskistä jää kunkin valtion kannettavaksi. EKP kantaa vain 20 % kokonaisriskistä. Eri valtioiden lainoja ostetaan suhteessa kunkin maan osuuteen EKP:n pääomasta (BKT-perusteinen).

Eurovaltioiden välillä on vallinnut suuria erimielisyyksiä mahdollisuudesta toteuttaa valtionlainojen ostaminen yhteisvastuullisesti EKP:n tasolla. Pohjoiseurooppalaiset valtiot ovat Saksan johdolla vastustaneet valtionlainojen osto-ohjelmaa vedoten moraalikadon riskiin ylivelkaantuneissa Etelä-Euroopan maissa. Rajallinen yhteisvastuullisuus voidaan myös tulkita epäröintinä yhteisvaluuttaan sitoutumisesta. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, mikäli yksittäiset valtiot kyseenalaistavat euroon kuulumisen poliittisten muutosten seurauksena.

Valtionlainojen osto-ohjelman tavoitteena talouskasvun edellytysten tukeminen

EKP perustelee nyt julkistettua valtionlainojen osto-ohjelmaa euroalueen pitkään jatkuneella heikolla kasvulla ja lisääntyneellä deflaatioriskillä. Vaatimattoman talouskasvun taustalla on useita syitä: ylivelkaantuneisuus, heikko kilpailukyky, rakenteelliset ongelmat, pankkijärjestelmän haluttomuus lainanantoon, yritysten haluttomuus investointeihin, väestörakenne jne.

EKP:n rahapoliittiseksi luokitellun päätöksen kannalta ratkaisevaa lienee kuitenkin keskuspankin tavoitteisiin nähden liian matala inflaatio ja ennen kaikkea voimakkaasti laskeneet inflaatio-odotukset. Kun ohjauskorko ja markkinakorot ovat jo käytännössä nollassa, ei EKP:llä ole perinteisiä rahapoliittisia keinoja käytettävänään. Inflaatio-odotusten lasku nostaa tämän seurauksena oletettua reaalikorkoa, joka puolestaan syö talouskasvun edellytyksiä.

Valtionlainojen ostot aloittamalla EKP toivoo laskevansa pitkiä markkinakorkoja entisestään pakottaen sijoittajat etsimään vaihtoehtoisia sijoituskohteita ja pankit aktivoimaan antolainaustaan. EKP toivoo toimiensa vahvistavan myös uskoa talouskasvun elpymiseen ja sitä kautta edistävän tuotannollisten investointien käynnistymistä.

EKP:lla ei kuitenkaan ole takeita yllä mainittujen tavoitteiden toteutumisesta. Siitä huolimatta keskuspankin on tehtävä vallitsevassa tilanteessa kaikkensa tukeakseen talouskasvuodotuksia ja estääkseen deflatorisen kehityksen.

Euron devalvoituminen parantaa euroalueen kilpailukykyä

Käytännössä euron heikkenemisen jatkuminen suhteessa muihin päävaluuttoihin saattaa olla tehokkain keino, jolla EKP:n tavoitteita voidaan edistää. Suomalaisina muistamme, kuinka markkaa taannoin säännöllisesti devalvoitiin rapautuneen kilpailukyvyn palauttamiseksi. Nyt lähes kaikissa eurovaltioissa kilpailukyvyn puute on yksi keskeisimmistä ongelmista. Näin ollen perinteinen devalvaatio saattaa olla euroalueen konkreettinen pelastuskeino.

Kesän jälkeen euron kurssissa on toteutunut yli 15 %:n devalvoituminen esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin nähden. Tämä on jo tukenut euroalueen vientiyritysten näkymiä. Uusilla toimillaan EKP haluaa varmistaa, ettei euron kurssi ainakaan vahvistu. Heikkenevän euron lisäksi vetoapua Euroopan taloudelle saadaan myös voimakkaasti halventuneen öljyn tuomista kustannussäästöistä ja kuluttajien ostovoiman paranemisesta.

EKP on tuoreilla päätöksillään ensimmäistä kertaa osoittanut ymmärtävänsä pääomamarkkinoiden tavan toimia. Markkinoiden näkökulmasta tämä tarkoittaa päätöksiä, jotka ylittävät ennakko-odotukset.

Lopuksi on hyvä muistuttaa, että euroalueen nostaminen nykyisestä talousahdingosta ei suinkaan ole keskuspankin tehtävä. Keskuspankin tehtävä on ainoastaan taata rahoitusjärjestelmän toimivuus ja siten ylläpitää talouskasvun edellytyksiä. Varsinainen vastuu taloudellisesta toimintaympäristöstä kuuluu poliittiselle järjestelmälle ja päättäjille, joiden tehtävä on säätää toimivia lakeja sekä edistää tehokkaita ja kilpailukykyisiä talouden rakenteita. Euroalueen poliittisten järjestelmien ilmeisen toimimattomuuden seurauksena keskuspankille on langennut rooli, joka sille ei normaalisti kuuluisi.